Rastivarsojen hakupalvelu
> Yleistä
> Yhteystiedot
> Liity jäseneksi
> Kerho
> Asut ja varusteet
> Tiedotus
> Kisoihin ilmoittautuminen
> Irma
> Harjoittelu
> Valmennus
> HIPPO-suunnistuskoulu
> Pyöräsuunnistus
> Orimattilan Iltarastit
> Reittihärvelit
> Kartat
> Järjestämämme kilpailut
> Kuvat
> Suunnistuslinkkejä

Unelmien liikuntapäivä, Tietävälä
Uutiset
Orimattila TrailRun
Heiska ylivoimainen miehissä
Muokattu:24.10.2021 >>Lue
Seuran mestaruusyö 13.10
RaVa yömestaruus suunnistettiin Ampumaradalla 13.10.2021
Muokattu:19.10.2021 >>Lue
Halikko-viesti 2021
Kauden päätösviesti Halikko suunnistettiin 10.10 Salossa.
Muokattu:14.10.2021 >>Lue

(Julkaistu Rastivälin numerossa 3/2004) 
 
Jouni Tourunen  
 
 
Rastivarsat 2010: Millaisen seuran haluamme? 
 
 
Kun keväällä 1992 ilmoittauduimme Saran kanssa pahaa aavistamatta oravapolulle Tönnön koululla, en arvannut toimenpiteen seurauksia. Reilun kymmenen vuoden aikana Rastivarsat on sekä yllättänyt että työllistänyt minut moneen kertaan – mutta antanut myös monia mukavia muistoja. Seura on ollut mm. tärkeimpiä Orimattilaan ”kotouttajiani”, yksi merkittävä syy siihen että asumme yhä kantrikaupungissa. Seuran piirissä en kokenut lainkaan monesti kuulemaani väitettä paikallisten ”natiivien” varauksellisesta suhtautumisesta ”uudisasukkaita” kohtaan. 
 
Jossakin vaiheessa lupasin Raunion Pekalle voivani ”tulla mukaan” oravapolkutoimintaan. Syksyllä luin seuralehdestä tulleeni syyskokouksessa valituksi nuorisovaliokuntaan ja ihmettelin, mitähän se käytännössä tarkoittaa. Vähän myöhemmin erehdyin lupaamaan Oravan Esalle voivani ”tulla mukaan” tekemään seuralehteä. Eräänä aamuna olin nielaista aamuteet väärään kurkkuun, kun huomasin paikallislehdestä tulleeni valituksi tiedotusvaliokunnan puheenjohtajaksi – tämä osoittautui käytännössä seuralehden päätoimittajan tehtäväksi.  
 
Tämän jälkeen tekemistä ovat tarjonneet nuorisovaliokunnan puheenjohtajuus ja johtokunnan jäsenyys – näihin tehtäviin jopa kysyttiin selkeästi etukäteen. Työtä seuran parissa on riittänyt, välillä on pahasti väsyttänyt, monesti on harmittanut kun aikaa ja voimia ei löydy riittävästi asioiden tekemiseen kunnolla, mutta useimmiten toiminta on kuitenkin piristänyt. Esim. koululaiskisojen organisointi ja SM-kisalehtien toimittaminen ovat antaneet mahdollisuuden uuden oppimiseen ja kokemiseen. Kun pikkupojasta lähtien on kuunnellut radiosta Jukolan viestejä, osallistuminen ensi kertaa viestiin – ja samalla yösuunnistukseen – Vehkalahdella 1992 oli mieleenpainuvan jännittävä kokemus.  
 
 
Minustako puheenjohtaja – meistäkö tiimi? 
 
Toistaiseksi kaikista yllättynein olin, kun minua pyydettiin seuran puheenjohtajaksi. On helppoa löytää itsestään monia piirteitä, jotka eivät oikein sovi mielikuviin tällaisesta tehtävästä. Useimmilla meistä lienee myös luontainen taipumus vältellä ”virallisia” asemia ja vastuita, ”eturivin paikkoja”; on helpompi toimia hieman ”taaempana” tai rajatummissa tehtävissä – sekä ehdottaa jonkun toisen sopivan tehtävään paremmin. Mielestäni puheenjohtajuus on kuitenkin luottamus- ja kunniatehtävänä. Näin hienon seuran puheenjohtajuudesta tulisi paremminkin kilpailla! Ajattelen myös, ettei kysymys ole yhden miehen sodasta vaan ennen kaikkea tiimityöstä johtokunnan, valiokuntien ja kaikkien seuralaisten kanssa. Yksi tai muutama ihminen ei pysty tekemään kovin paljoa, 30 jo vaikka mitä! 
 
Haastankin kaikkia seuralaisia pohtimaan sitä, millaisen seuran Sinä haluat? Millaisessa toiminnassa Sinä haluaisit mielelläsi olla mukana? Millaiset tehtävät ja vastuut voisivat soveltua juuri Sinulle? Kaikkien prinsiippien äiti Juhani Tamminen on kiteyttänyt niin joukkueen, työyhteisön kuin perheenkin toiminnan keskeiset asiat kolmeen teemaan: keskusteluun, samaan suuntaan katsomiseen ja sitoutumiseen yhdessä asetettuihin tavoitteisiin ja yhdessä tekemiseen. Mielestäni keskeistä tulevan vuoden aikana on seuran tulevaisuutta koskevan keskustelun virittäminen, kanavoiminen ja yhteenpunominen, tapahtuu se sitten seminaarien, koulutuksien, kokouksien tai vaikkapa kotisivujen keskustelukanavan tai kyselylomakkeiden kautta.  
 
 
Perusta kunnossa – miten jatkamme?  
 
Seurasta löytyy monipuolista ja laadukasta toimintaa: 
- Hippo -suunnistuskoulu  
- Kuntorastit joka keskiviikkoilta huhtikuusta syyskuuhun 
- Valmennus- ja kilpailutoiminta (tähtinä Mika, Hanna, Jalle ja ikäihmiset Larion Heikin johdolla, ulkomaan leirit) 
- Kotisivut reittihärveleineen ja wilmoineen (kiitos Jarkko ja muut nörtit!) 
- Kilpailujen järjestäminen (kokeneet ja osaavat vastuuhenkilöt) 
- Karttojen tuottaminen 
- Joulukuusitalkoot 
 
Monia asioita voisi silti tehdä ”lite bättre”. Nuorisotoiminnan tavoitteena voisivat olla esim. SSL:n sinettiseuran kriteerit (mm. ympärivuotinen toiminta, koulutetut ohjaajat, vanhempien kanssa sovitut kirjalliset pelisäännöt). Myös nuorten valmentajia tarvittaisiin kipeästi siirtämään nuoria oravapolulta eteenpäin suunnistuksen vaativassa taidossa. Kuntorastien osalta voisimme miettiä, miten niiden kautta saataisiin enemmän uusia harrastajia ja jäseniä seuraan. Pitäisikö palata alkujuurille eli suunnistuksen markkinointiin kunto- ja luontoliikuntana yrityksille ja työyhteisöille tai miten olisi aikuisten Hippo-koulu? Kun monia viestijännityksiä tarjonnut Ravarinki on "ikääntynyt" ikäkausisarjan kynnykselle, olisiko aika keskittyä nuorisotoimintaan, muutamien huippujen tukemiseen ja ikäsarjojen suunnistukseen?  
 
Lähtökohtana on tietenkin se, mitkä ovat seuran realistiset resurssit lähitulevaisuudessa ja miten ne tulisi järkevästi kohdentaa, mitä on mahdollista tehdä kunnolla? Mitä esim. tarkoittaisi ja vaatisi, jos ihan oikeasti ryhtyisimme keskittymään lasten ja nuorten toimintaan? Monissa seuroissa tehdään yritysmaailman tavoin strategiatyötä visioiden, tavoitteiden ja toimintatapojen tarkentamiseksi (mm. LS-37). Mikä olisi meille sopiva tapa innostaa ja rohkaista seuralaisia rakentamaan oman näköistämme seuraa? Mikä on visiomme Rastivarsoista vuonna 2010? Entä missio tyyliin: ”yksikään ei eksy”?  
 
 
Kekkonen ja Onnela  
 
1960- ja 1970-luvuilla kasvaneena opin siihen, että Kekkonen ja Suomen Tasavallan Presidentti ovat yksi ja sama asia. 1990-luvun alussa seuraan tulleena totuin siihen, että Veli-Matti ja seuran puheenjohtaja tarkoittavat samaa asiaa. Edellisestä poisoppiminen alkoi parikymmentä vuotta sitten, jälkimmäistä täytyy alkaa sulatella ensi vuoden alusta. Onneksi siirtymää helpottaa se, että Veli-Matti jatkaa talousvastaavana ja todennäköisesti muutenkin aktiivisesti seuran toiminnassa. Lähden liikkeelle ”korkeintaan viisi vuotta” periaatteella, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo… Puheenjohtajan tehtäviä on kuitenkin mahdollista myös kierrättää vaikka vuosittain syyskokouksen päätöksillä. 
 
Kiitos kuluneesta vuodesta, Rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta! 
 
 

Päivitetty: 25.1.2005
- © Rastivarsat ry -


Tilaa tästä
Tuet Rastivarsoja