Rastivarsojen hakupalvelu
> Yleistä
> Yhteystiedot
> Liity jäseneksi
> Asut ja varusteet
> Tiedotus
> Kisoihin ilmoittautuminen
> Irma
> Harjoittelu ja valmennus
>Lapset ja Nuoret
> Pyöräsuunnistus
> Orimattilan Iltarastit
> Kartat
> Järjestämämme kilpailut
> Kuvat
> Suunnistuslinkkejä

Sm-viesti Hälvälä
Uutiset
Varsakuppi käynnistyy
Avaustapahtuma pe 7.11
Muokattu:6.11.2025 >>Lue
25-Mannaviesti mukavasti
Tuloksena 146. tila
Muokattu:14.10.2025 >>Lue
Halikko-Viesti 2025
Halikko-viestin ilmoittautumiset
Muokattu:13.10.2025 >>Lue

(Julkaistu Rastivälin numerossa 3/2004. Juttu piti alunperin olla mukana SM-kisalehdessä mutta oltuaan hukassa bittiavaruudessa julkaistiin vasta tässä numerossa) 
 
 
Seppo Väli-Klemelä 
 
 
SM-VIESTIN RATKAISUT 1974 
 
 
Orimattila 30 vuotta sitten! SM-viestin voitto on sen verran merkittävä tapahtuma, että muistan hyvin omat tuntemukseni siltä päivältä, vaikka tapahtuman kaikki yksityiskohdat eivät enää mielessä kirkkaina olekaan.  
 
Harjoituskauteni oli ollut hieman repaleinen ensimmäisen kantapääleikkauksen (maaliskuussa) jäljiltä, mutta silti oloni vaihtokarsinassa oli luottavainen. Pääsin ankkuriosuudelle kärjessä yhdessä Kimmo Rauhamäen kanssa. Vaikka Kimmonkin kintut ovat nopeat, olin enemmän huolissani takaa lähteneestä ryhmästä (eroa oli reilu minuutti tai jotain), jossa oli mukana mm. Hannu Mäkirinta. Hannun juoksuvoiman tuntien loppukirissä ei pärjättäisi muuta kuin oveluudella. 
 
 
Ohituskaistaa 
 
Alkumatkasta Kimmo tuli tuttuun tapaan kannassa ja kyseli "riittääkö tämä vauhti?" Vastasin, että meillä ei ole minnekään kiire, noilla takaa-ajajilla se kiire on. Kimmo rauhoittui ja sain selvästi yliotteen tilanteesta.  
 
Puolivälin paikkeilla oli hieman pidempi väli ja Kimmo teki ratkaisun, jota olin odottanut; hän lähti vetämään. Annoin hieman löysää, Kimmo vilkaisi taakseen ja kun hän seuraavan kerran katsoi olkansa yli, minua ei enää näkynyt. Vanha konsti tepsi eli otin hieman linjasta oikealle ja sitten turbohana täysille. Ohituskaistaa riitti ja kohta olin yksin. 
 
Sen verran ajatukset kulkivat myös takaa-ajavien asioissa, että aivan lopussa tuli pientä takkuamista omaankin suoritukseen. Taisi olla Rautavuon Pena, joka loppujen lopuksi pääsi lähimmäksi. 
 
 
Ankkuri –merkki 
 
Loppusuoralla oli aikaa tuuletella ja näyttää Ankkuri-merkkiä seurakavereille. Se oli sellainen etusormen ja peukalon muodostama ympyrä eli "kaikki kunnossa" - merkki. Aina sitäkään merkkiä ei päästy näyttämään. Esimerkiksi vuotta myöhemmin SM-viestissä Salmisen Markku meni ohi viimeisellä välillä eikä hopeasta paljoa riemuittu. 
 
SM-viesti on ollut minulle aina arvoviesti. Näin olen kokenut sekä kilpailijana että joukkueenjohtajan tehtävissä. Valitettavasti tänä vuonna jouduin seuraamaan tapahtumaa kännykän välityksellä kakkosryhmän viestipaikalta. Deltan H55-joukkueessa tavoite on sama kuin aina SM-viestissä: päästä näyttämään sitä "kaikki kunnossa" -merkkiä! 
 
 
SM-viestit yhteen 
 
Ja kun palstatilaa saan, pistetään tähän pieni kannanottokin. On silkkaa typeryyttä järjestää SM-viestit kahdessa eri ryhmässä. Kun suunnistuksessa muutenkin kilpaillaan huiput ja harrastajat samassa metsässä, miksei myös SM-viestissä? Huru-ukot ja -akat metsään aamulla ja sitten iltapäivällä kilpaurheilijat taistelemaan kunniasta. Ne kakkosryhmän kisoissa kilpailevat kun muodostaisivat ydinryhmän SM-viestin katsojajoukosta, sen kaikkein asiantuntevimman. 
 
 

Päivitetty: 25.1.2005
- © Rastivarsat ry -


Tilaa tästä
Tuet Rastivarsoja